Digitaalisten palveluiden kehittäminen on julkisen sektorin organisaatioita vahvasti erottava tekijä. Kun toisissa organisaatioissa tarjotaan kansalaisille laajoja digitaalisia palveluita, kopioidaan hyväksi todettuja käytänteitä muilta, kokeillaan rohkeasti uutta tai jopa toimitaan kansainvälisinä uranuurtajina, ovat toiset organisaatiot vasta lähtökuopissaan, peruskysymysten parissa, yksin. Digimenestyjät-tutkimuksemme kärki- ja häntäpää ovat kaukana toisistaan, ja jopa naapurikaupunkien välillä on samojen peruspalveluiden tarjoamisessa havaittavissa merkittäviä eroja. Käynnissä oleva poikkeustila korostaa digitaalisten palveluiden puutteita, jotka asettavat kansalaiset eriarvoiseen asemaan: miksi toisaalla kaikki sujuu sukkelasti netissä, kun naapurissa on jumahdettu paikoilleen paperilomakkeiden maailmaan?
Koronakriisi on tänä keväänä alleviivannut eroja digitaalisten ja läsnäoloa vaativien palveluiden välillä. Huimaavan nopean muutoksen keskellä näyttävin julkinen digiloikka on otettu peruskouluissa, joissa etäopetukseen siirryttiin maanlaajuisesti vain muutaman päivän varoitusajalla. Ero kriisiin sopeutumisessa toimijoiden välillä on kuitenkin ollut valtava – kunnasta, koulusta ja opettajasta riippuen hyppäystä tuntemattomaan on kiitelty vuolaasti tai haukuttu perin pohjin.
Esimerkiksi Arabian peruskoulussa apuun kehitettiin nopeasti uusi pelisovellukseen perustuva virtuaaliyhteisö, jossa oppitunnit voidaan pitää omissa “luokkahuoneissaan”. Innovaation taustalla oli kolme yhdeksäsluokkalaista poikaa, jotka saivat idean uuteen etäkouluun videopelikokemuksestaan ja lähtivät ennakkoluulottomasti rakentamaan luokkalaisilleen yhteistä läksytilaa, johon jossain vaiheessa kutsuttiin mukaan myös opettaja - ja lopulta koko koulu¹. Munkkivuoren koulussa taas etäopetukseen tarvittava teknologia oli jo valmiiksi tuttua ja laajasti käytössä, mutta nyt se on viritetty uudelle tasolla opettajien välisen yhteistyön tiivistämisellä. Näin aikaa ei mene teknologialla kikkailuun tai taitojen opetteluun, vaan etäkoulu saatiin nopeasti käyntiin oppeja ja työtehtäviä jakamalla. Toisissa kouluissa yhteyttä opettajaan tai luokkakavereihin ei ole ollut moneen viikkoon – tarvittavan teknologian ja taitojen puuttuessa ei ehkä edes tiedetä mistä aloittaa, ja häviäjiksi jäävät koulun pienet oppilaat².
Kansalaisten yhdenvertaisen palvelutason takaamiseksi julkisten palveluiden yhteisen kehittämisen ja parhaiden käytäntöjen jakamisen tarve on ilmeinen, mutta miten tämä tulisi toteuttaa?
Mallia muilta
Julkisella sektorilla uusien käytänteiden oppimisen perinteiseen työkalupakkiin on kuulunut esimerkiksi opintomatkoja, kansainvälisiä verkostoja ja ystävyysorganisaatioita. Oman organisaation digiloikkaan voidaankin ottaa vauhtia vaikka ulkomailta. Mallimaitakaan ei tarvitse etsiä kaukaa: esimerkiksi Viron nopeasta digitaalisesta kehityksestä voi löytää paljon inspiraatiota myös suomalaisille organisaatioille.
Virossa panostus julkisten palveluiden digitaalisuuteen on ollut voimakasta: E-Estonia on hallituksen edistämä liike, jonka pyrkimyksenä on parantaa ja tehostaa kansalaisten kanssakäyntiä julkisten organisaatioiden kanssa. Maassa on tehty paljon mielenkiintoisia palveluiden sähköistämisiä, kuten esimerkiksi digitaalinen kansalaisuus, verkossa tapahtuva äänestys ja yrityksen perustaminen suoraan sähköiseen rekisteriin. Yrityksen rekisteröinnissä menee Virossa nykyisin vain muutama minuutti, ja vahvistuksen yrityksen olemassaolosta saa jopa kolmen tunnin kuluessa. E-Estonian verkkosivujen mukaan 98 % Viron yrityksistä perustetaankin jo verkossa³. Tässä olisi Suomellekin hieno tavoite.
Jaetaan oppeja
Suomen sisälläkin parhaiksi koettuja toimintatapoja tai asiakaskunnalta – Suomen asukkailta – saatuja oppeja voisi organisaatioiden välillä jakaa rohkeastikin, kun kilpailu eri toimijoiden välillä on käytännössä poissuljettua. Menestyksen salaisuuksia tai epäonnistuneista kokeiluista sovellettavia oppeja ristiin hyödyntämällä voitaisiin digitaalisen kehityksen askelia nopeuttaa suuressa osassa maata huomattavastikin. Kun sama kansalainen tuskailee lomakkeiden täytön kanssa sekä OmaVerossa että Kelan asiointipalvelussa, olisi uusien, helppokäyttöisten ratkaisuiden luominen yhteisvoimin luonteva keino jakaa oppeja ja yhtenäistää tärkeimpiä kansalaispalveluja.
Konkreettinen ensiaskel yhteiseen tekemiseen olisi toimijoiden vapaamuotoinen keskustelu, kokemusten vertailu ja yhteisten haasteiden tunnistaminen. Viime lokakuun Digimenestyjät-palkintoseremoniassa päästiin tässä jo hyvään alkuun, kun voittajien menestystarinoiden jakaminen innoitti paikallaolijat vaihtamaan sotatarinoitaan ja käyntikorttejaan. Seuraava askel yhteistyön realisoimiseen on tunnistaa yhteisiä tavoitteita ja keinoja tukea tehokkaampaa digikehittämistä yhdessä. Ehkä Suomen digitaitoisimmat opettajatkin voisivat pitää muutaman mentorointisession sitä eniten kaipaaville kollegoilleen?
Apua edelläkävijöiltä
Aina oikea esimerkki ei kuitenkaan löydy naapurimaista tai edes oman alan edelläkävijöiltä – digitaaliseksi pioneeriksi pyrkivän organisaation on usein löydettävä oppinsa muualta. Moderniin julkisen sektorin kehittämiseen voisikin entistä useammin kuulua myös maailman parhailta yrityksiltä oppiminen, uusien innovaatioiden kokeilu ja digitalisaation parhaiden asiantuntijoiden konsultointi. Arabian peruskoulussa tarvittava rohkeus ja taito löytyivät tällä kertaa oppilaiden joukosta. Yhä useampi julkinen organisaatio voisikin ottaa kehitykseen mukaan sekä alan ulkopuolisia digiasiantuntijoita että asiakkaitaan, joilta löytyy arvokasta tietoa siitä, mitä onnistumiseen vaaditaan.
Digitaalinen kehitys ei tunne maan tai organisaatioiden rajoja, ja tottuneiden digikäyttäjien odotukset toimivia palveluita kohtaan nousevat jatkuvasti. Vaikka tämänvuotinen Digimenestyjät-tutkimus arvioi julkisen sektorin organisaatioita lähinnä keskenään, ei asiakas vertaa palvelukokemustaan toisen julkisen sektorin verrokkiin, vaan koko ympäröivään maailmaan ja sen tarjoamiin digikokemuksiin. Maailmaan, jossa moni esimerkiksi jo odottaa kaiken asioinnin hoituvan älypuhelimella.
Onko teidän organisaationne valmis tähän muutokseen?
Kirjoitus on osa blogisarjaa. Sarjan muut osat löydät alla olevien linkkien takaa:
Lähteet:
1) Helsingin Sanomat (2020): https://dynamic.hs.fi/a/2020/etakoulu/
2) Helsingin Sanomat (2020): https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006491730.html
3) E-Estonia website (2019): https://e-estonia.com/solutions/business-and-finance/e-business-register
Kirjoittaja:
Emma Mieskonen, Business Consultant, BearingPoint
