Tekoäly on jo osa monen suomalaisen koulun arkea, mutta yhteiset pelisäännöt puuttuvat. BearingPointin tuore AI in Education Study – Finland -selvitys tarjoaa ajankohtaisen ja käytännönläheisen näkymän siihen, miten tekoälyä hyödynnetään perusopetuksessa ja toisella asteella, mitkä tekijät jarruttavat kehitystä ja mitä seuraavien vuosien aikana tulisi tehdä toisin.
Selvitys perustuu opettajille, rehtoreille ja hallinnon edustajille tehtyyn kyselyyn sekä syventäviin haastatteluihin. Tulokset piirtävät kuvan koulutuskentästä, jossa teknologia on pitkälti jo olemassa, mutta osaaminen, pelisäännöt ja yhteiset käytännöt eivät vielä kanna.
Selvityksen mukaan tekoälyn hyödyt näkyvät koulujen arjessa erityisesti niin sanotuissa matalan kynnyksen käyttötapauksissa. Opettajat hyödyntävät tekoälyä opetuksen suunnittelussa, materiaalien muokkaamisessa ja opetuksen eriyttämisessä, kun taas hallinnossa tekoäly tukee viestintää, raportointia ja palautteiden tiivistämistä.
Tekoäly nopeuttaa hallinnossa tehtävien kirjallisten töiden hoitamista.
Ajansäästö, rutiinityön väheneminen ja materiaalien joustava muokattavuus ovat hyötyjä, jotka konkretisoituvat nopeasti erityisesti silloin, kun opettaja säilyttää kontrollin tuotoksiin ja käyttää tekoälyä opetuksen tukena, ei korvaajana.
Vaikka yksittäiset opettajat ja koulut ovat edenneet pitkälle, kokonaiskuva tekoälyn käytöstä on hajanainen. Monessa oppilaitoksessa tekoälyn käyttö nojaa edelleen yksittäisten henkilöiden oma-aloitteisuuteen, ei yhteisesti sovittuihin toimintamalleihin.
Selvitys tuo selvästi esiin myös koulujen välisen eriytymisen. Osa kouluista hyödyntää jo organisaation hyväksymiä, maksullisia tekoälyratkaisuja, kun taas toisissa tekoäly on vasta satunnaisten kokeilujen tasolla. Ilman kohdennettua tukea ja yhteisiä pelisääntöjä riskinä on, että oppilaiden mahdollisuudet oppia tekoälyn vastuullista käyttöä eriytyvät jo varhaisessa vaiheessa koulutuspolkua.
Pullonkaulana ei ole teknologian saavutettavuus vaan se, miten tekoälyä käytetään opetuksessa ja oppimisessa, turvallisesti ja yhdenvertaisesti.
Tekoälyn käyttöönottoa jarruttavat erityisesti epäselvät pelisäännöt. Tietosuoja, EU-sääntely ja vastuunjako ihmisen ja algoritmien välillä herättävät kysymyksiä, joihin opettajat ja johto kaipaavat konkreettisia vastauksia.
Selvitys nostaa esiin kolme kriittistä kysymystä:
Erityisesti oppimiseen ja arviointiin liittyvät käytännöt ovat murroksessa. Kirjallisia kotitehtäviä ja esseitä pidetään yhä haavoittuvampina, mikä on jo johtanut lisääntyneisiin lähiarviointeihin, suullisiin kokeisiin ja tekoälyn käytön läpinäkyvyyden vaatimuksiin.
Selvityksen perusteella eteneminen kohti kestävää tekoälyn käyttöä opetuksessa vaatii erityisesti kolmea asiaa:
BearingPointin AI in Education Study – Finland tarjoaa syvällisen ja realistisen kuvan tekoälyn roolista suomalaisessa koulutuksessa.